Hiihtolenkillä

Eilen kävin taas hiihtolenkillä iltasella. Keli oli mitä luistavin ja pikkupakkanen ei menoa haitannut.
Muutama päivä aiemmin meno oli kuin terwanjuontia ja suksi ei luistanut silloin.
Kun ikää tulee, on aina vain tärkeämpää se parin päivän lepotauko rankan liikunnan jälkeen. Samoin oikein ajoitettu ja sopiva ravinto ja syömisestä kulunut aika..ei sitä ennen tarvinnut miettiä sen enempiä, sen kuin lähti lenkille tai hiihtämään..
Nyt on vain tyydyttävä tähän hienosäätöön, sitähän voi kuvitella itsensä vaikka huippu-urheilijaksi, jolla on tarkat säännöt elämässään..
Liikunnan iloa ei saa kuitenkaan lannistaa, kyllä se antaa niiiiin paljon ENERGIAA ja VOIMAA elämään!!!

Hiihtolenkillä

Kävinpäs tänään hiihtämässä sitten kun eilen menin urheilun sijasta kauppaan..
Keli oli mainio vaikka tuuli, mutta suksi ei silti oikein luistanut..
Lenkkiäni vauhditti äkkiseltään oudolta hiihtomusalta kuulostava Lauri Tähkän ja elonkerjuun vanha levy "Maailma on renki"..
Juostessa mulla täytyy olla melkeinpä aina napit korvilla, mutta että hiihtäessä, jotenkin se sotii vastaan kuunnella synkässä kuusimetsässä musiikkia. Tuulen ujellus korvissa sopisi varmaan kuvaan paremmin. Mutta näin nyt kävi että taidan olla koukussa kuunteluun..
Varsinkin levyn nimikkobiisi toi taas muistoja mieleeni..
Olisikohan ollut silloin joku 3-vuotias pienokaiseni kun radiosta tuli tämä biisi missä lauletaan "tässä oikea käteni, tässä on mun hellä syrämmeni..ne on ainoot mitä multa saat..ne on ainoot mitä mullon antaa.." Se osui suoraan äidin syrämmeen. Hän tuskin osasi paljoa puhua vielä silloin ja en tiedä missä oli laulun kuullut, mutta mukana lauloi ja hienosti. Sain nimittäin "Tähkä-herätyksen" vasta paljon tämän jälkeen, juuri kun bändi alkoi lopetella toimintaansa. Onneksi Lauri jatkoi ja vissiinkin muu bändi virittelee soittimiaan ja etsii uutta solistia, liekö vielä löytänyt.
Tästäpä vielä sen verran lisää että Laurin uusi musiikki on ah! niin ihanaa. Samettinen ääni uppoaa sydämeni sopukoihin..
Ja sanoitukset on juuri niin siirappia ja kaihoa kuin mitä tämänikäinen romantiikannälkäinen susirouva kaipaa.
Odotinkin Laurilta hieman erityyppistä uutta musaa ja se vastasi odotuksiani. Vielä kun joskus akustisen balladilevyn tekee, synkähköillä sanoituksilla niin...ulvon taas kuutamoon!

tässäpä linkki videoon..

http://www.youtube.com/watch?v=qSW1H2FS8M0&ob=av3e

Suloinen myrkynkeittäjä

Vapaapäivät ovat ohi ja arki alkanut. Ilta kotona oli hulinaa ja kun sain lapset nukkumaan kävin pikaisesti kaupassa. Olisin halunnut hiihtämään mutta kompromisseja täytyy tehdä ja hakea lapsille ruokaa oman nautinnon sijasta..

Matkalla tuli radiosta yksi suosikkikappaleeni; Mariskan suloinen myrkynkeittäjä. En tiedä miksi siitä tykkään, se on hirtehishumoristinen ja siinä on  hauska kepeä melodia. Leikittelyä sanoilla ja ajatuksella lähteä pois ja jättää kaikki taakseen..

Houkutteleva ajatus toisinaan, liekö se viehättää..

Tekee hyvää saada joskus sitä paljon puhuttua OMAA aikaa..

Sitä ei ole paljon tällä tytöllä ollut..

Lauloin täysillä autossa Mariskan mukana ja täytyy sanoa että äänemme sointuivat hyvin yhteen.

Laulusta muistui mieleeni teini-ikä jolloin sain joululahjaksi Arto Paasilínnan samannimisen romaanin.

Kirjan juonesta en mitään muista mutta kirja oli mukaansatempaava ja erityisesti muistan että luin sitä tosi myöhään yöhön ja veistelin välillä joulukinkkua..muiden nukkuessa.

Koskaan enää kinkku ei ole maistunut niin hyvältä kuin silloin..

Täytynee kaivella kirja jostain kätköistä uudelleen luettavaksi..

Heipä hei vaan kaikille lukijoille. Täytynee varmaan esitellä itsensä..olen vähän yli nelikymppinen tavallinen suomalainen nainen. En tiedä mistä tämä into kirjoitella on saanut alkunsa..ehkä se kumpuaa yksinäisyydestä ja halusta jakaa arkisia asioita tuntemattomien kanssa..päiväkirjan kirjoittaminen käy terapiasta..
Ulkona on lunta ja minulla vapaapäivä..olen silittänyt kangasta, vienyt lapsen kouluun ja pian haen hänet takaisin.
Pyykit odottavat koneessa ripustamista ja sormet syyhyävät päästä käsitöiden pariin..