Keli oli mainio vaikka tuuli, mutta suksi ei silti oikein luistanut..
Lenkkiäni vauhditti äkkiseltään oudolta hiihtomusalta kuulostava Lauri Tähkän ja elonkerjuun vanha levy "Maailma on renki"..
Juostessa mulla täytyy olla melkeinpä aina napit korvilla, mutta että hiihtäessä, jotenkin se sotii vastaan kuunnella synkässä kuusimetsässä musiikkia. Tuulen ujellus korvissa sopisi varmaan kuvaan paremmin. Mutta näin nyt kävi että taidan olla koukussa kuunteluun..
Varsinkin levyn nimikkobiisi toi taas muistoja mieleeni..
Olisikohan ollut silloin joku 3-vuotias pienokaiseni kun radiosta tuli tämä biisi missä lauletaan "tässä oikea käteni, tässä on mun hellä syrämmeni..ne on ainoot mitä multa saat..ne on ainoot mitä mullon antaa.." Se osui suoraan äidin syrämmeen. Hän tuskin osasi paljoa puhua vielä silloin ja en tiedä missä oli laulun kuullut, mutta mukana lauloi ja hienosti. Sain nimittäin "Tähkä-herätyksen" vasta paljon tämän jälkeen, juuri kun bändi alkoi lopetella toimintaansa. Onneksi Lauri jatkoi ja vissiinkin muu bändi virittelee soittimiaan ja etsii uutta solistia, liekö vielä löytänyt.
Tästäpä vielä sen verran lisää että Laurin uusi musiikki on ah! niin ihanaa. Samettinen ääni uppoaa sydämeni sopukoihin..
Ja sanoitukset on juuri niin siirappia ja kaihoa kuin mitä tämänikäinen romantiikannälkäinen susirouva kaipaa.
Odotinkin Laurilta hieman erityyppistä uutta musaa ja se vastasi odotuksiani. Vielä kun joskus akustisen balladilevyn tekee, synkähköillä sanoituksilla niin...ulvon taas kuutamoon!
tässäpä linkki videoon..
http://www.youtube.com/watch?v=qSW1H2FS8M0&ob=av3e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti